Hartauskirjoituksia

Työntekijöiden kirjoittamia hartauksia.

Viljele ja varjele luomakuntaa

Ensi lauantaina vietetään Suomen luonnon päivää. Siksi on hyvä hetkeksi pysähtyä luomakunnan sunnuntain evankeliumitekstiin, joka löytyy Johanneksen evankeliumin alusta. Evankeliumi kertoo kristillisen luomisuskon keskeisestä sanomasta. Alussa, ennen maailman luomista, oli Sana, Jumalan Poika. Hän oli Jumalan luona. Maailma luotiin hänen välityksellään. Raamatun alun luomiskertomuksen ja Johanneksen evankeliumin luomiskertomuksen pääpaino ei ole siinä, miten kaikki on saanut syntynsä. Perusviesti on siinä, että mikään ei ole syntynyt sattumalta tai vahingossa, vaan Jumalan hyvän luomistahdon seurauksena. Jumala on Luoja ja kaiken hallitsija, elämän ylläpitäjä. Tällä maailmalla ja olemassaolollamme on tarkoitus. Kenenkään elämä ei ole sattumaa tai tuntemattomien luonnonvoimien oikku. Olemme Jumalan jatkuvan huolenpidon kohteena.

Jumalan huolenpito luomastaan maailmasta ilmenee eri tavoilla. Ensinnäkin Jumala pitää jatkuvasti yllä luotujensa elämää. Hän jatkaa joka hetki luomistyötään. Jos Jumalan elämää ylläpitävä voima väistyisi hetkeksikin, olemassaolomme päättyisi. Jos Jumala jättäisi luomakuntansa, lakkaisi se olemasta. Jumala kuitenkin pitää koko ajan yllä luomansa maailman elämää. Luomakunnan loputon monimuotoisuus, kauneus, vuosittainen uudistuminen, vuodenaikojen vaihtelu – tämän kaiken saa Jumala aikaan olemalla läsnä luoduissaan ja tekemällä heidät eläviksi.

Jumalan huolenpito tulee erityisellä tavalla läsnä olevaksi Vapahtajassamme Jeesuksessa. Kun Johannes puhuu evankeliumissaan Sanasta, joka oli alussa Jumalan luona, hän tarkoittaa Jeesusta. Evankeliumin alkujakso päättyykin Jumalan ihmiseksi tulon ihmeen kuvaukseen: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” Jeesus on se sana, jota tarvittiin luomisessa. Hän on eläväksi tekevä elämä, pimeyden valaiseva valo, hyvää tahtova hyvyys. Hän uudistaa synnin turmeleman ihmisen ja vapauttaa hänet synnin, kuoleman ja pahan vallasta uuteen elämään.

Jumala huolehtii luoduistaan myös ihmisten välityksellä. Ihmisille annettiin tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa. Tämä tehtävä on yhä voimassa. Tänä päivänä luonnon suojeleminen ja varjeleminen on tullut entistä tärkeämmäksi. Mitä me nyt teemme tai jätämme tekemättä, se vaikuttaa tulevien sukupolvien ja koko Jumalan luomakunnan elämään. Avainasemassa on kiitollisuus. Kiitollisuus Jumalan hyvä lahjoja kohtaan herättää ihmisen kunnioittamaan ratkaisuissaan luonnon omaa tasapainoa. Olkaamme kiitollisia hyvän Jumalan lahjoista. Kunnioittakaamme elämää ja Jumalan luomakuntaa ja etsikäämme kohtuullista elämäntapaa. Toimikaamme vastuullisina luomakunnan jäseninä osana luomakuntaa, osana Suomen äärettömän kaunista luontoa.

Pekka Nevalainen, vastaava lastenohjaaja, Iin seurakunta

Jo lähes kymmenen vuoden ajan on nuorisotyön marraskuun kohokohta ollut matka Turkuun Maata Näkyvissä -festareille. Tänä vuonna tuo reissu jää tekemättä, sillä festareita ei järjestetä koronan takia. Tässä kuitenkin hartauskirjoitus aiheesta muutaman vuoden takaa.

 

Valvomisen viikonloppu

Herätys klo 6.00. Väsyttää. Jostain syystä uni ei tullut silmään edellisenä iltana, vaikka tiesi, että pitää herätä aikaisin. Tuli valvottua liian myöhään.

Joukko nuoria värjöttelee seurakuntatalon pihalla. On pimeää ja märkää. Pian bussi kaartaa pihaan ja poimii matkustajat kyytiin. Etupenkit niille, joilla tulee huono olo! Onko kaikki kyydissä? Mun lupalappu jäi eteisen pöydälle! Huoltoasema, kahvia, lisää porukkaa kyytiin; hei kiva nähdä! Saitko nukuttua viime yönä? En minäkään.

Matka on pitkä, mutta lopulta ollaan perillä. Ensikertalaiset ihmettelevät; wau, onpa paljon porukkaa! Ruokaliput, rannekkeet, ohjelmat ja ohjeet. Onhan kaikilla joku kaveri, kenen kanssa kulkea? Nähdään illalla!

Työntekijäkahviossa on paljon tuttuja. Nyt kyllä tarvii kahvia! Suomen suurin nuortenilta vai metallimessu? Kirkko on tupaten täynnä. Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Vaikka metallimusiikki pauhaa, on sisällä rauha.

Bussi kaartaa majoituskoulun pihaan. Ollaankohan me oltu täällä joskus, näyttää jotenkin tutulta… Kamppeet mukaan, kengät aulaan, JES! päästiin luokkaan! Äkkiä vessaan ja suihkuun, ennen kuin tulee hirveät jonot. Tulpat korviin ja makuupussin uumeniin. Yöllä joku yskii ja toinen kuorsaa. Välillä on kuuma ja välillä kylmä.

Aamupalajono matelee messukeskuksessa. Vesi on haaleaa, murukahvi maistuu laimealle. Kollega lähettää kuvan omasta aamiaispöydästään; reilukerho kokoontuu! Miten teidän yö meni? En saanut hirveästi nukuttua, heräsin yöllä ja valvoin kuunnellen toisten tuhinaa.

Konserteissa on hyvä meininki. Amerikkalainen pastori puhuu hauskasti mutta koskettavasti. Ruokajonoissa lauletaan ”Nyt silmäin alla Jeesuksen” kaikilla mahdollisilla sävelmillä. Hymyilyttää. Puhelin soi: me ollaan täällä ensiavussa, voitko tulla tänne? Soitto kotiin, ei mitään vakavaa, seuraillaan. Hei, me saatiin niiltä nimmarit ja päästiin samaan kuvaan, kato! Ja mä oon saanu jo näin monta halia, kato! Illan konsertissa kls. laulaa:”… ja mä tiedän aamulla kuin kuollutta mua väsyttää. Vaan en välitä siitä, en voi vielä lähteä. Tämä hetki on yksin mun…”

Sunnuntaiaamuna istutaan koko porukalla jumalanpalveluksessa. ”Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.” Paluumatkalla bussissa kertaillaan viikonlopun tapahtumia. Ihan paras reissu! Väsyttää. Kotiovi kolahtaa kiinni keskiyöllä. Takana aika monta valvottua tuntia, kohta saa levähtää.

                                                                                                            

Katri Sillanpää, nuorisotyönohjaaja

Iijoella nahkisrysiä

Kuva : Irina Häyrynen