Iin seurakunnan historiaa

Iin seurakunta on syntynyt 1340 - 1374 välillä. Ii oli alkujaan laaja seurakunta ja se ulottui pohjoisessa Simoon ja etelässä Liminkaan. Vuosien 1300-1650 välillä Ii joutui lukuisat kerrat vihollisen ryöstämäksi ja polttamaksi ja kun näin kävi poltettiin melkein aina myös kirkko ja kellot ryöstettiin, mikäli niitä ei oltu ehditty saada suojaan. Vanhimmalta ajalta meillä ei ole tarkempia tietoja kirkkojen rakentamisajasta, eikä myöskään polttamisajasta

"Vanha Iin emäpitäjä oli laajimmillaan keskiajalla, jolloin se ulottui Simosta Ranualle ja Taivalkoskelle sekä pitäjän eteläosassa Kelloon. Emäpitäjä alkoi hajota 1600-luvulla. Pudasjärvi itsenäistyi vuonna 1639, mikä merkitsi myös Ranuaan ja Taivalkoskeen kuuluneiden alueiden siirtymistä pois emäpitäjästä. Samoihin aikoihin Haukipudas sai kappelioikeudet (1630).

Seuraavalla vuosisadalla Iin hajoaminen jatkui, kun Ylikiiminki (v.1765) ja Kiiminki (v.1781) saivat kappelioikeudet. Lopullisesti Kiimingin seurakunta ja sen mukana Haukipudas ja Yli-kiiminki kappeliseurakuntina irtautuivat emäpitäjästä vuonna 1858. Vain Kuivaniemi säilyi vielä Iin kappelina vuoteen 1894, jolloin se sai kirkkoherrakuntaoikeudet. Käytännössä Kuivaniemi itsenäistyi 1919 ja oijärviset siirtyi vät Kuivaniemen seurakuntaan vuonna 1921. Senaatin päätöksellä 16.12.1917 perustettiin Yli-Iin seurakunta. Vuodesta 1923 alkaen vanha emäpitäjä on elänyt nykyisten maantieteellisten rajojensa sisäpuolella, vaikkakin yli-iiläiset laskettiin Iin väkilukuun aina vuoteen 1932 saakka". (teksti Kyösti Elo)

Kirkot

Iissä on ollut 8 kirkkoa, nykyinen kirkko mukaan luettuna sekä lisäksi 9 saarnapaikkaa eri puolilla seurakuntaa.

Iin ensimmäinen kirkko lienee ollut pohjoispuolella Merikosken ja Huiskarin (nyk. Uiskari) koskien välisellä jokitörmällä. Paikan lähellä on Kellolammeksi sanottu lampi, johon perimätiedon mukaan on kirkonkello upotettu suojaan viholliselta.

Toinen kirkko on ollut Illinsaaressa. Kun hävitykset jatkuivat, rakennettiin kirkko saareen suojaan viholliselta. Tämäkään kirkon rakentamis- ja polttamisajasta ei ole tietoa. Illinsaari sijaitsee nykyisiltä Iin silloilta itään.

Kolmas kirkko on ollut samassa saaressa sen alapäässä. Tältä paikalta on peltoa kynnettäessä v.1893 löydetty noin 30 cm syvyydestä tinasta valmistettu ehtoolliskannu, joka on valmistettu saksassa 1300-luvulla.

 


Neljäs kirkko on ollut Kirkkosaaressa vastapäätä nykyistä kirkkoa. Kun vainot edelleen vain jatkuivat ja vainolaiset kerta toisensa perästä polttivat kaiken, minkä löysivät, rakennettiin kirkko ulkopuolelle varsinaisen asutuksen metsäiseen saareen. Kesällä 1582 kirkko poltettiin ja sen kellot vei vihollinen mennessään.

Viides kirkko rakennettiin edellisen paikalle kuninkaan myönnettyä rakennusavustukseksi 20 tynnyriä jyviä valtion varastosta. Kirkko valmistui vuonna 1586. Kauan eivät iiläiset saaneet nytkään iloita uudesta kirkosta eikä uusista kodeista. Vuonna 1589 Perttulinsunnuntaina tulivat taasen vihollisjoukot Iihin. Kirkko ja koko pitäjä poltettiin. Toisen tiedon mukaan iin seurakunnan viiden kirkko olisi sijainnut Vanha-Haminan keskiosassa lähellä nykyistä kirkkoa.

Kuudes kirkko valmistui vuonna 1620. Kun olot olivat jo jonkun verran rauhoittuneet, rakennettiin kirkko mantereeseen, nykyisen kirkon paikalle ja se sai nimekseen Pyhän Margareetan kirkko. Tämä kirkko paloi perustuksiaan myöten salaman sytyttämänä kesäkuun 12 p:nä 1693. Kirkon alle hautaholveihin oli haudattu 94 seurakuntalaista, jotka myös paloivat. Kirkon kellojakaan ei ehditty pelastaa

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seitsemäs kirkko rakennettiin entisen paikalla ja vihittiin syksyllä 1695. Kirkko sain nimekseen Pyhän Laurentinuksen kirkko. Tämä kirkko sai palvella iiläisiä 245 vuotta. Kirkko paloi pallosalaman sytyttämänä Perttulin sunnuntaiaamuna vuonna 1942. Kirkon kello ja suurin osa irtaimistosta myös paloi. Palosta saatiin pelastettua ainoastaan alttarivaate, eteisen uhriarkku, kaunis kynttiläkruunu kirkon etuosassa ja messukasukat. Kirkon alusta oli täynnä hautaholveja ja niihin oli haudattuna 284 ruumista, joukossa 12 Iin seurakunnan pappia. Nämä ruumiit, joiden arkut vielä 1936 tapahtuneen kirkonkorjauksen aikana olivat täysin lahoamattomat, paloivat kirkon mukana.

Sota-ajan vuoksi Ii sai olla kirkotta 8 vuotta. Nykyinen – kahdeksas kirkko - rakennettiin vuosina 1949-1950 ja vihittiin käyttöönsä kesäkuun 18 p:nä 1950. Kirkon piirustukset ovat laatineet arkkitehdit Strandberg ja Hytönen. Kirkossa on 452 istumapaikkaa alhaalla ja 70 ylhäällä. Urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat ja niissä on 18 varsinaista - ja 3 siirtoäänikertaa. Saarnatuoliveistokset ovat Oskari Jauhiaisien työtä ja niissä on esitettynä evankelistojen symbolit ja Kristus-monogrammi. Valaisimet on suunnitellut taiteilija Liisa Johansson von Pappel. Kirkonkellot on valmistanut OY Lokomo Tampereella.

Kirkkoon tehtiin peruskorjaus vuosina 1993 – 1995, jolloin mm. kirkonkellojen soitto automatisoitiin ja kaikki kirkkotekstiilit uusittiin iiläisin voimin. Kirkon katossa oleva ns. votiivilaiva (lat. votivus, Jumalalle luvattu) on tyypillinen rannikkoseurakunnan kirkoille. Votiivilaivojen historia ulottuu aina keskiajalle asti. Iin kirkko sai laivansa 1990-luvun alkupuolella Iin Kotiseutuyhdistyksen lahjoittamana.

På svenska                                                                                                      in english

 

Kuivaniemen kirkon historiaa