Hautaan siunaaminen

Hautaan siunaaminen on kirkollinen toimitus ja se voi tapahtua kirkossa, haudalla tai joskus jopa kotona. Siinä omaiset osoittavat kunnioitusta, huolenpitoa ja surua menetettyään läheisen ja rakkaan ihmisen. Toimituksen sisältö koostuu raamatunluvusta ja rukouksesta, puheesta ja siunaussanoista sekä virsistä ja mahdollisesta muusta musiikista. Iissä hautausmessu on mahdollinen, mikäli hautaan siunaaminen tapahtuu kirkossa.

Omaiset voivat sopia virsistä papin kanssa. Toimituksen musiikista vastaa kanttori, jonka kanssa on syytä keskustella, mikäli omaisilla on erityistoivomuksia musiikin suhteen.

Hautaan siunaamisen kaava

Hautaan siunaamisen kaavasta sovitaan siunaavan papin kanssa.

  1. Alkumusiikki

  2. Virsi

  3. Alkusiunaus

  4. Johdantosanat 

  5. Psalmi

  6. Rukous

  7. Raamatunluku ja puhe

         lukukappaleita voi olla useita

  1. Siunaussanat 

  2. Rukous

  3. Isä meidän – rukous (lausutaan yhteen ääneen)

  4. Virsi

  5. Siunaus

  6. Kukkatervehdykset

  7. Virsi

  8. Päätösmusiikki

 

Esimerkkejä hautajaisvirsistä ja -musiikista voit kuunnella mm. YouTubesta.

Haudalla voi myös käyttää sähköistä virsikirjaa.

Kukkien laskeminen arkulle

Iiläisen käytännön mukaan kukat lasketaan toisen virren jälkeen, vaikka ne on mahdollista laskea myös ensimmäisen virren jälkeen. Tällöin siunaus on toisen virren jälkeen. On tapana, että omaiset laskevat kukkalaitteensa ensimmäisinä. Vanhan perinteen mukaan lähin omainen laskee kukkansa yleensä arkun pääpuoleen, vainajan sydämen puolelle. Lähiomaisia seuraavat muut sukulaiset, työnantaja, järjestöt ja ystävät. Jotta tapahtuma sujuisi joustavasti, voi jo istuinpaikan valinnassa ottaa huomioon kukkienlaskujärjestyksen. Perinteisen tavan mukaan vainajan omaiset ja sukulaiset asettuvat takaa katsoen oikealle puolelle, vasemmalle asettuvat ystävät ja työtoverit. 

Seppeleiden ja kukkien laskeminen arkulle ja haudalle on kristillinen perinne ja vertauskuva. Seppele on iankaikkisuuden symboli, kukat muistuttavat elämän katoavaisuudesta.

Kukkalaitteiden laskijat astuvat vuorotellen arkun ääreen, seisovat hetken hiljaa ja joku heistä lukee tervehdyksen. Tämän jälkeen kukkalaite lasketaan arkun sivuille. Hetken hiljentymisen jälkeen seppeleen laskijat kääntyvät lähiomaisiin päin, kumartavat ja palaavat paikalleen.

Surevan ihmisen voi olla vaikea saada luetuksi tai sanotuksi tervehdyksensä, jolloin sanat voivat jäädä myös sanomatta. Muistopuheet pidetään muistotilaisuudessa. 

Jos on useita saattajia laskemassa samaa kukkalaitetta, voi menetellä siten, että osa saattajista käy laskemassa kukat arkulle ja muut nousevat seisomaan paikallaan.

Kun päätsövirsi on laulettu, noudetaan kukat arkun luota, pukeudutaan päällysvaatteisiin ja valmistaudutaan hautaussaattoon. Jos vainaja tuhkataan, arkku ja kukkalaitteet jäävät siunaustoimituksen jälkeen paikoilleen.

 

Kuva: Kirkon kuvapankki/KCSA/Maria Manelius
Kuva: Kirkon kuvapankki / KCSA / Maria Manelius

Kantajat

Arkkuhautauksessa tarvitaan tavallisesti kuusi kantajaa. Arkku saattaa olla yllättävän painava, mikä on otettava huomioon kantajia valittaessa. Kantajina ovat yleensä miespuoliset lähisukulaiset tai ystävät. Läheisimmät kantavat arkkua pääpuolesta. Kantajien paikoista on hyvä sopia etukäteen. Siunaustoimituksen päätyttyä kantajat asettuvat arkun ympärille päällysvaatteisiin pukeutuneina. He viettävät hiljaisen hetken arkkuun päin kääntyneinä, jonka jälkeen he voivat laittaa hatun päähänsä. Kantoliinat asetetaan viistoon selän ja ulomman olkapään yli.

Vainaja kannetaan loppusoiton aikana jalkopää edellä kirkon edessä odottavaan ruumisautoon tai saattovaunuun. Hautausmaalla kantajat vievät saattovaunun haudalle. Saaton kärjessä kulkevat pappi, kanttori ja suntio. Arkun jäljessä seuraavat lähimmät omaiset. Kulkueessa on hyvä välttää keskustelua. Haudalle tultaessa suntio ohjaa arkun laskemisen. Vanhan kristillisen tavan mukaan vainaja haudataan siten, että hänen kasvonsa ovat itään päin. Itä ymmärretään ylösnousemuksen suunnaksi.

Kun arkku lasketaan hautaan, miespuoliset saattajat ottavat hatun pois päästään. Kantajat ottavat hatun pois päästään laskettuaan arkun hautaan ja jäävät hetkeksi haudan äärelle. Jos siunaus toimitetaan haudalla, miehet ottavat hatun pois päästään siunaussanojen ja oman tervehdyksensä ajaksi.

Haudan peittäminen

Omaiset voivat peittää haudan tai haudan voi jättää seurakunnan peitettäväksi. Asiasta sovitaan hautausjärjestelyjen yhteydessä. Haudan peittämisen aikana voidaan laulaa virsiä. Jos hautaa ei luoda umpeen heti, se peitetään kannella. Tällöin hautausmaan henkilökunta peittää haudan myöhemmin. Kukkalaitteet viedään haudan päälle sitä mukaa kuin siinä on tilaa. Tervehdyksiä ei enää toisteta. Sen jälkeen lauletaan virsi. Lopuksi joku omaisista kutsuu saattoväen muistotilaisuuteen, jos sellainen on järjestetty.