Seurakunnat rekisterinpitäjinä

Vuoden 1970 loppuun saakka evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta keräsivät tiedot omista jäsenistään. Vuosina 1919 - 1970 pidettiin kirkkokuntiin kuulumattomista siviilireksteriä. 1960-luvulla siirrtyttiin ylläpitämään ns. perhelehtiä, jolloin kirjamuotoisten kirkonkirjojen ylläpito lopetettiin. Iin seurakunta siirtyi 2005 ylläpitämään sähköistä jäsenrekisteriä ja vuoden 2012 loppupuolella otettiin käyttöön koko kirkon yhteinen jäsenrekisteri Kirjuri. Kirjuri kattaa kaikkien seurakuntien jäsenien tiedot 1.10.1999 alkaen.

Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta hoitivat väestökirjanpitotehtäviä yhdessä maistraattien kanssa aina vuoteen 1999 saakka, jolloin niiden tehtäväksi jäi pitää jäsenistään jäsenrekisteriä, ja väestötietojärjestelmän ylläpito jäi maistraateille.

 

Nykyinen väestötietojärjestelmä

Väestörekisterikeskus, jonka tehtäväksi tuli väestökirjanpidon ohjaus ja valvonta sekä väestön keskusrekisterin (nyk. väestötietojärjestelmän) ylläpitäminen, perustettiin vuonna 1969. Atk-pohjaiseen rekisteriin siirryttiin vuonna 1971. Nykyään väestötietojärjestelmää ylläpitävät Väestötekisterikeskus ja maistraatit. Tietojen rekisteröinti perustuu kansalaisten ja viranomaisten lakisääteisiin ilmoituksiin.

 

Lähde (http://vrk.fi/historia, 21.2.2017)

Mitä ovat kirkonkirjat?

Kun puhutaan kirkonkirjoista ne tarkoittavat seurakunnissa ylläpidettyjä useammanlaisia kirjoja riippuen vuosisadasta ja vuosikymmenestä. Kutakin kirjaa on ylläpidetty sen aikakauden lainsäädännön mukaisesti. Kirjoja on esim.

  • syntyneiden ja kastettujen kirjoja
  • ulkopaikkakuntalaisten kastekirjoja
  • sisäänmuuttaneet
  • ulosmuuttaneet
  • LV (läsnäoleva väestö)
  • Pv (poissaoleva väestö)
  • lastenkirjat
  • muuttokirjat
  • avioliittoon vihityt
  • kuolleiden kirjat
  • rippikirjat
  • perhelehdet, jotka käsittävät 1960-luvulta - 2005 vuoteen saakka.