Iin seurakunta on syntynyt 1340 - 1374
välillä. Ii oli alkujaan laaja seurakunta ja se ulottui pohjoisessa Simoon ja
etelässä Liminkaan. Vuosien 1300-1650 välillä Ii joutui lukuisat kerrat
vihollisen ryöstämäksi ja polttamaksi ja kun näin kävi poltettiin melkein aina
myös kirkko ja kellot ryöstettiin, mikäli niitä ei oltu ehditty saada suojaan.
Vanhimmalta ajalta meillä ei ole tarkempia tietoja kirkkojen rakentamisajasta,
eikä myöskään polttamisajasta
Iissä on ollut 8 kirkkoa, nykyinen kirkko
mukaan luettuna sekä lisäksi 9 saarnapaikkaa eri puolilla seurakuntaa.
Iin ensimmäinen kirkko lienee ollut
pohjoispuolella Merikosken ja Huiskarin (nyk. Uiskari) koskien välisellä
jokitörmällä. Paikan lähellä on Kellolammeksi sanottu lampi, johon perimätiedon
mukaan on kirkonkello upotettu suojaan viholliselta.
Toinen kirkko on ollut Illinsaaressa. Kun
hävitykset jatkuivat, rakennettiin kirkko saareen suojaan viholliselta. Tämäkään
kirkon rakentamis- ja polttamisajasta ei ole tietoa. Illinsaari sijaitsee
nykyisiltä Iin silloilta itään.
Kolmas kirkko on ollut samassa saaressa sen
alapäässä. Tältä paikalta on peltoa kynnettäessä v.1893 löydetty noin 30 sm
syvyydestä tinasta valmistettu ehtoolliskannu, joka on valmistettu saksassa
1300-luvulla.
Neljäs kirkko on ollut Kirkkosaaressa
vastapäätä nykyistä kirkkoa. Kun vainot edelleen vain jatkuivat ja vainolaiset
kerta toisensa perästä polttivat kaiken, minkä löysivät, rakennettiin kirkko
ulkopuolelle varsinaisen asutuksen metsäiseen saareen. Kesällä 1582 kirkko
poltettiin ja sen kellot vei vihollinen mennessään.
Viides kirkko rakennettiin edellisen paikalle kuninkaan myönnettyä rakennusavustukseksi 20 tynnyriä jyviä valtion
varastosta. Kirkko valmistui vuonna 1586. Kauan eivät iiläiset saaneet nytkään
iloita uudesta kirkosta eikä uusista kodeista. Vuonna 1589 Perttulinsunnuntaina
tulivat taasen vihollisjoukot Iihin. Kirkko ja koko pitäjä poltettiin. Toisen
tiedon mukaan iin seurakunnan viiden kirkko olisi sijainnut Vanha-Haminan
keskiosassa lähellä nykyistä kirkkoa.
Kuudes kirkko valmistui vuonna 1620. Kun
olot olivat jo jonkun verran rauhoittuneet, rakennettiin kirkko mantereeseen,
nykyisen kirkon paikalle ja se sai nimekseen Pyhän Margareetan kirkko. Tämä
kirkko paloi perustuksiaan myöten salaman sytyttämänä kesäkuun 12 p:nä 1693.
Kirkon alle hautaholveihin oli haudattu 94 seurakuntalaista, jotka myös
paloivat. Kirkon kellojakaan ei ehditty pelastaa
Seitsemäs kirkko rakennettiin entisen
paikalla ja vihittiin syksyllä 1695. Kirkko sain nimekseen Pyhän Laurentinuksen
kirkko. Tämä kirkko sai palvella iiläisiä 245 vuotta. Kirkko paloi pallosalaman
sytyttämänä Perttulin sunnuntaiaamuna vuonna 1942. Kirkon kello ja suurin osa
irtaimistosta myös paloi. Palosta saatiin pelastettua ainoastaan alttarivaate,
eteisen uhriarkku, kaunis kynttiläkruunu kirkon etuosassa ja messukasukat.
Kirkon alusta oli täynnä hautaholveja ja niihin oli haudattuna 284 ruumista,
joukossa 12 Iin seurakunnan pappia. Nämä ruumiit, joiden arkut vielä 1936
tapahtuneen kirkonkorjauksen aikana olivat täysin lahoamattomat, paloivat kirkon
mukana.
Sota-ajan vuoksi Ii sai olla kirkotta 8
vuotta. Nykyinen – kahdeksas kirkko - rakennettiin vuosina 1949-1950 ja
vihittiin käyttöönsä kesäkuun 18 p:nä 1950. Kirkon piirustukset ovat laatineet
arkkitehdit Strandberg ja Hytönen. Kirkossa on 452 istumapaikkaa alhaalla ja 70
ylhäällä. Urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat ja niissä on 18
varsinaista - ja 3 siirtoäänikertaa. Saarnatuoliveistokset ovat Oskari
Jauhiaisien työtä ja niissä on esitettynä evankelistojen symbolit ja
Kristus-monogrammi. Valaisimet on suunnitellut taiteilija Liisa Johansson von
Pappel. Kirkonkellot on valmistanut OY Lokomo Tampereella.
Kirkkoon tehtiin peruskorjaus vuosina 1993 –
1995, jolloin mm. kirkonkellojen soitto automatisoitiin ja kaikki
kirkkotekstiilit uusittiin iiläisin voimin. Kirkon katossa oleva ns.
votiivilaiva (lat. votivus, Jumalalle luvattu) on tyypillinen
rannikkoseurakunnan kirkoille. Votiivilaivojen historia ulottuu aina keskiajalle
asti. Iin kirkko sai laivansa 1990-luvun alkupuolella Iin Kotiseutuyhdistyksen
lahjoittamana.
Alttaritaulun on maalannut taiteilija Eero
Nelimarkka ja se esittää Jeesusta opettamassa kansaa venheessä.
"Kerran Jeesus taas opetti järven rannalla.
Hänen ympärilleen kokoontui niin paljon ihmisiä, että hän siirtyi veneeseen. Hän
istui järvellä veneessä, ja väkijoukko oli rannalla." Mark. 4:1.
Jumalan sana, elävä ja voimallinen, kokoaa
kuulijakseen monenlaisia ihmisiä. Löydämme tämän ajan kuulijakunnasta
alttaritaulun kuvaamia kuulijoita. Näemme oikealla naisen, jonka kasvot
säteilevät iloa, hartaaseen rukoukseen vaipuneen vanhuksen ja mietiskelevän
oppineen. Vasemmalla on naisia, joiden mielessä lienevät arjen huolet. Kaiken
tämän ylle kohoavat Jeesuksen siunaavat kädet.
Pekka Vesainen, iiläinen talollinen ja
sissipäällikkö, on syntynyt Iin pitäjän Kiimingin kylässä (nykyisessä
Ylikiimingissä) noin 1550, kuollut 1620. Vuoden 1500 loppupuolella Vesainen oli
johtajana niillä kostoretkillä, joita pohjalaiset tekivät rajantakaiseen
Karjalaan. Ennen kaikkea hän tuli kuuluisaksi puolustaessaan kotiseutua
venäläisten lukuisia hävitys- ja ryöstöretkiä vastaan.
Iiläiset pystyttivät Vesaisen muistoksi
kirkon itäisellä sivustalla olevan Kalervo Kallion veistämän patsaan, joka
esittää aikansa sota-asuun pukeutunutta jylhää talonpoikaa. Patsas valmistui
vuonna 1940, mutta nostettiin jalustalleen kirkon valmistuttua vuonna 1950.